3G

 

Matkapuhelin- ja data-
standardeja
0G
1G
2G
3G
4G

3G (engl. third generation) on yleinen lyhenne ns. "kolmannen sukupolven" matkapuhelinteknologioille. Tämän ajattelun mukaan ensimmäistä sukupolvea (1G) edustavat analogiset standardit kuten NMT ja toista sukupolvea digitaaliset standardit kuten GSM.

ITU-T on luonut yleisimmin tunnetun 3G määritelmän. Sen mukaan 3G matkapuhelinjärjestelmän tulee tukea:

1) suuria bittinopeuksia - 144 kbps laajalla ulkopeittoalueella (kulkuneuvot) - 384 kbps laajalla ulkopeittoalueella (jalankulkijat) - 2 Mbps tai enemmän sisäpeitto ratkaisuilla

2) sallia liikkuvuus eri operaattoreiden verkkojen ja eri maiden välillä, sekä mahdollistaa - käyttö ja laskutustietojen vaihtaminen eri operaattoreiden välillä - vakioiduilla puhelutietotallenteille - vakioiduilla käyttäjäprofiileille

3) päätelaitteiden maantieteellisen sijainnin määrittelyä ja tukea multimedia palveluita - kiinteä nopeuksisia ja vaihtelevan nopeuksisia palveluita - epäsymmetristä lähetystä ja vastaanottoa - laajakaistayhteyksiä 2 Mbps bittinopeuksiin asti

Lisäksi 3G tekniikkaa standardoivat 3GPP [1] (3G Partnership Project), joka määritteli alkuperäisen 3G UMTS tekniikan joka myös tunnetaan nimella WCDMA (UTRAN), ja joka vuodesta 2001 lähtien on kehittänyt myös EDGE (GERAN) tekniikkaa, sekä 3GPP2 joka kehittää CDMA2000 pohjaista tekniikkaa (mm. 1x, EVDO, EVDV).

3G-standardeiksi lasketaan yleensä:

  • UMTS, Euroopan yleisin 3G-standardi, GSM-perhettä.
  • EDGE, alkujaan Amerikassa käyttöönotettu, ja nykyään laajimmin käytössä oleva 3G-standardi (tai tarkemmin 2.5G), GSM-perhettä.
  • CDMA 2000, Amerikassa suosittu kova kilpailija, myös käytössä Aasiassa ja Afrikassa, CDMA-perhettä.
  • FOMA, Japanin NTT DoCoMon kehittämä W-CDMA-pohjainen järjestelmä, joka yleensä lasketaan ensimmäiseksi kaupalliseksi 3G-verkoksi, GSM-perhettä.
  • HSDPA, Tällä hetkellä nopein 3G verkko.